1.10.2004

Ulosmittaus

A:n veloista ulosmitattiin 8.10.2002 auto.

Valitus Lahden käräjäoikeudessa

J GmbH sekä A ja hänen puolisonsa B vaativat, että ulosmittaus kumotaan, koska auton omistaa J GmbH.

Käräjäoikeuden päätös 12.12.2002

Käräjäoikeus lausui, että kysymyksessä oleva ajoneuvo oli ulosmitattu A:n veloista edellisen kerran 18.9.2000. J GmbH sekä A ja B olivat valittaneet tuosta ulosmittauksesta samoilla perusteilla kuin nyt kysymyksessä olevasta ulosmittauksesta.

Lahden käräjäoikeus oli valitusten johdosta 22.11.2000 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei A:lla ja B:llä ollut oikeutta valittaa 18.9.2000 toimitetusta ulosmittauksesta. Kouvolan hovioikeus ei ollut 19.6.2001 antamassaan päätöksessä muuttanut tätä käräjäoikeuden päätöstä. J GmbH:n valituksen osalta hovioikeus oli katsonut, että kysymyksessä oleva auto oli samastettavissa A:n omaisuuteen ja että se siten voitiin ulosmitata hänen veloistaan. Korkein oikeus ei ollut 7.5.2002 antamassaan päätöksessä myöntänyt J GmbH:lle, A:lle eikä B:lle valituslupaa hovioikeuden päätökseen, joka oli siten jäänyt pysyväksi.

Käräjäoikeus lausui, että Kouvolan hovioikeuden 19.6.2001 antamalla lainvoiman saaneella päätöksellä oli asianosaisia sitovasti ratkaistu kysymys A:n ja B:n oikeudesta valittaa nyt kysymyksessä olevan ajoneuvon ulosmittauksesta ja se, että sanottu ajoneuvo voitiin ulosmitata A:n veloista. Asiaa ei voitu tutkia uudelleen.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Honka.

Kouvolan hovioikeuden päätös 30.1.2003

J GmbH, A ja B valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että asia tutkitaan hovioikeudessa ja ulosmittaus kumotaan tai että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hoppu, Satu Salmi ja Lolita Tuomainen. Esittelijä Tiina Isokääntä.

Välitoimet

Valitusta käsitellessään Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että J GmbH, edustajinaan A ja B, sekä A ja B henkilökohtaisesti olivat valituksessaan katsoneet, että ulosmitatun henkilöauton omistaa J GmbH. Yhtiö sekä A ja B olivat lisäksi ilmoittaneet, että yhtiö oli asetettu 10.7.2000 Saksassa selvitystilaan.

Asiassa oli näin ollen ratkaistava viran puolesta se kysymys, oliko hakijoilla asiassa puhevalta. Tämän vuoksi Korkein oikeus kehotti A:ta ja B:tä lausumaan käsityksensä siitä, millä perusteella heillä oli oikeus edustaa J GmbH -yhtiötä ottaen huomioon edellä mainittu ilmoitus yhtiön selvitystilaan asettamisesta. Lisäksi Korkein oikeus kehotti B:tä lausumaan siitä, millä perusteella hän katsoi, että hänellä oli asiassa itsenäinen puhevalta.

A ja B antoivat pyydetyn lausuman.

Velkojat eivät käyttäneet niille varattua tilaisuutta lausuman antamiseen A:n ja B:n lausuman johdosta.

Perustelut

Ulosmittausasiassa annetun ratkaisun sitovuus samaa omaisuutta koskevassa uudessa ulosmittausasiassa

1. Alemmat oikeudet ovat jättäneet J GmbH:n, A:n ja B:n valituksen 8.10.2002 toimitetusta auton ulosmittauksesta tutkimatta, koska mainittujen valittajien samaa autoa koskevasta aikaisemmasta eli 18.9.2000 toimitetusta ulosmittauksesta tekemästä valituksesta Kouvolan hovioikeus oli päätöksessään 19.6.2001 asianosaisia sitovasti katsonut, ettei A:lla ja B:llä ollut oikeutta valittaa ulosmittauksesta ja että auto voitiin ulosmitata A:n veloista. Asiaa ei voitu tutkia uudelleen. Asiassa on siten ensin ratkaistava kysymys ulosmittausasiassa annetun aikaisemman ratkaisun sitovuudesta velalliseen ja sivulliseen nähden uudessa ulosmittausasiassa.

2. Eräs ulosottomenettelyn erityispiirre on se, että ulosottomies voi joutua menettelyn kestäessä tekemään useita erillisiä ratkaisuja, joihin kuhunkin voidaan hakea muutosta. Samaan omaisuuteen voidaan kohdistaa eri ulosmittauksia, joissa saatavien laji ja määrä voivat olla hyvinkin erilaisia. Omaisuuden ulosmittaaminen ei vielä merkitse sitä, että se myös lopullisesti käytettäisiin ulosmittausvelkojen maksamiseen. Kun ulosotto voi kestää pitkänkin ajan, on myös mahdollista, että olosuhteet muuttuvat menettelyn kestäessä siten, että ne seikat, joihin ratkaisu on menettelyn varhaisemmassa vaiheessa perustunut, vaikuttavat menettelyn myöhemmässä vaiheessa toisella tavalla. Velallinen ja sivullinen voivat ulosottoasiaa käsiteltäessä myös perustellusti lähteä siitä, etteivät he menetä oikeuttaan vedota haluamiinsa seikkoihin samaa omaisuutta koskevassa uudessa ulosottoasiassa, johon he eivät ehkä ole voineet käsiteltävänä olevassa asiassa edes varautua. Näistä ulosottomenettelyn erityispiirteistä seuraa, että ulosmittausasiassa annetun ratkaisun sitovuutta uudessa ulosmittausasiassa ei ole perusteltua arvioida samalla tavoin kuin aikaisemman ratkaisun sitovuutta arvioidaan esimerkiksi riita-asiassa. Korkein oikeus onkin ratkaisussaan KKO 2003:132 katsonut, ettei aiemmassa ulosottoasiassa valitukseen annettu hylkäävä päätös estänyt tutkimasta kysymystä sivullisen oikeudesta ulosmitattuun omaisuuteen esimerkiksi myöhempää ulosmittausta koskevassa täytäntöönpanoriitaoikeudenkäynnissä.

3. Tässä tapauksessa ulosmittaukset 18.9.2000 ja 8.10.2002 ovat itsenäisiä, eri velkojien saatavien maksamiseksi toteutettuja ulosottotoimenpiteitä siitä huolimatta, että ne ovat koskeneet samaa omaisuutta. Vaikka kummassakin ulosmittausasiassa valittajina ovat samat henkilöt, jotka kummassakin valituksessaan ovat vedonneet pääasiallisesti samoihin seikkoihin, ei aikaisemmassa ulosmittausasiassa annetulla ratkaisulla ole siten asianosaisia sitovasti ratkaistu sitä, onko J GmbH:lla, A:lla ja B:llä oikeus valittaa jälkimmäisestä ulosmittauksesta tai onko auto voitu ulosmitata A:n veloista. Tämän vuoksi alempien oikeuksien ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää asiassa valitusta tutkimatta.

Muutoksenhakuoikeus

4. Asiassa on tämän jälkeen ratkaistava kysymys siitä, kenellä on oikeus hakea muutosta nyt puheena olevassa ulosmittausasiassa. Valittajina ovat J GmbH edustajinaan A ja B sekä viimeksi mainitut myös omasta puolestaan. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa kysymyksen välittömästi ratkaistavakseen.

A:n ja B:n oikeus käyttää J GmbH:n puhevaltaa

5. Yhtiön puolesta puhevaltaa ovat asiassa käyttäneet A ja B, joilla kummallakin on ollut oikeus yksin edustaa yhtiötä. Kysymys on siitä, mikä merkitys heidän puhevaltansa kannalta on sillä seikalla, että yhtiö oli asetettu Saksassa 10.7.2000 väliaikaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn ja yhtiöön oli määrätty väliaikainen hoitaja.

6. Väliaikainen hoitaja oli kihlakunnanvoudille auton aikaisemman 18.9.2000 toimitetun ulosmittauksen yhteydessä lähettämässään 27.10.2000 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut yhtiön asettamisesta maksukyvyttömyysmenettelyyn ja siitä, että hänet oli määrätty mainittuun tehtävään. Hän oli lisäksi ilmoittanut, että yhtiö omisti auton ja että se kuului yhtiön maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin. Väliaikainen hoitaja oli vaatinut auton sulkemista pois yksityisestä täytäntöönpanosta, mikä on tarkoittanut sitä, ettei autoa olisi hänen mukaansa saanut ulosmitata A:n veloista.

7. Myös käsillä olevassa ulosmittausasiassa on vedottu mainittuun väliaikaisen hoitajan ulosottomiehelle lähettämään kirjeeseen siinä tarkoituksessa, että auton omistaa J GmbH ja että autoa oli yhtiön maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyen vaadittu palautettavaksi.

8. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat käyttäneet asiassa J GmbH:n puhevaltaa valvoakseen yhtiön etua. Koska myös yhtiöön määrätty väliaikainen hoitaja oli aikaisemmin vaatinut auton sulkemista pois yksityisestä täytäntöönpanosta, on A:lla ja B:llä näissä olosuhteissa ollut oikeus käyttää yhtiön puhevaltaa tässä ulosottoasiassa siitä riippumatta, miten oikeus edustaa yhtiötä maksukyvyttömyysmenettelyn kestäessä on muutoin järjestetty.

A:n valitusoikeus

9. A on velallisena valittanut ulosmittauksesta ensinnäkin sillä perusteella, että ulosottotoimenpiteet olivat saattaneet hänet Saksassa rikosoikeudellisen syyteharkinnan ja rikosoikeudellisten seuraamusten alaiseksi, koska hän ei ollut voinut palauttaa autoa Saksaan, ja siten vaarantaneet hänen omaa vapauttaan ja koskemattomuuttaan. A on vedonnut myös siihen, että häneen voidaan kohdistaa ulosmittauksen seurauksena huomattavat autoveroseuraamukset. A on edelleen valittanut ulosmittauksesta sillä perusteella, että hän ei omista autoa, vaan sen omistaa J GmbH.

10. Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimeen tai ulosottomiehen päätökseen ulosottoasiassa saa hakea muutosta se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee. Säännös koskee myös muutoksenhakijana olevaa ulosottovelallista. Jotta velallisen valitus voidaan tutkia, edellytetään siten, että valituksen kohteena oleva toimi tai päätös vaikuttaa haitallisesti velallisen omiin oikeuksiin.

11. Korkeimman oikeuden käytännössä ei ole tutkittu sellaista velallisen valitusta, joka on perustunut yksinomaan siihen, että ulosmitattu omaisuus kuului sivulliselle (esim. KKO 1935 II 235, 1950 II 89 ja 1975 II 49). Käytäntö on perustunut siihen käsitykseen, että velallinen saa valittaa vain sellaisesta ratkaisusta, joka on hänelle itselleen epäedullinen.

12. Vaikka ulosottolain muutoksenhakusäännöksiä on mainittujen ratkaisujen antamisen jälkeen muutettu, ei lakiin ole kuitenkaan otettu nimenomaista säännöstä siitä, onko velallisella oikeus valittaa ulosmittauksesta sillä perusteella, että ulosmitattu omaisuus kuuluu sivulliselle. Lain esitöissä on todettu (HE 106/1995 vp s. 54 ja 92) asian jäävän tältä osin oikeuskäytännön varaan ja ratkeavan yleisten prosessuaalisten periaatteiden mukaisesti. Pääsääntönä olisi esitöiden mukaan edelleen, ettei velallisella ole riittävää muutoksenhakuintressiä. Poikkeuksellisesti muutoksenhakutarve kuitenkin voisi olla. Näin olisi esimerkiksi silloin, jos velallinen kykenee näyttämään sivullisen omistusoikeuskysymyksen suhteen oman itsenäisen valitusintressinsä, kuten esimerkiksi korvausvelvollisuusuhan.

13. Tässä tapauksessa auton 8.10.2002 tapahtunut ulosmittaus on auton aikaisemman 18.9.2000 tapahtuneen ulosmittauksen tavoin perustunut siihen, että auto oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla samastettu A:n omaisuuteen ja ulosmitattu hänen veloistaan. J GmbH:n aseman auton omistajana on katsottu perustuneen järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei ollut vastannut asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, ja sitä oli ilmeisesti käytetty ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Lisäksi on katsottu, ettei yhtiö ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkasi sen todellista oikeutta.

14. Kun velallinen vetoaa siihen, että sivullinen omistaa ulosmitatun omaisuuden, on usein olemassa oikeussuhde sivullisen ja velallisen välillä. Tästä suhteesta saattaa johtua velallisen perusteltu itsenäinen tarve saada päätös tai toimenpide kumotuksi. Kun velallinen itse valittaa ulosmittauksesta sillä perusteella, että sivullinen omistaa ulosmitatun omaisuuden, hänen tulisi voida saattaa todennäköiseksi, että ulosmittauksesta aiheutuu hänelle itselleen sellaisia haitallisia seuraamuksia, joita hän ei muilla toimilla pysty torjumaan tai vähentämään. Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin väljän sanamuodon tarkoituksena voidaan katsoa olevan sen, että näin sellaisella henkilöllä, jonka oikeuksiin ulosottoasiassa ennalta arvaamattomalla tavalla välittömästi puututaan, on mahdollista saada oikeussuojaa. Kynnystä ulosottovelallisenkaan valitusoikeudelle ei siten ole syytä asettaa kovin korkealle. Erityisesti ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa myös ulosottovelallisella itsellään saattaa usein olla perusteltu oikeudellinen tarve valittaa ulosmittauksesta, mikäli hänen katsotaan olevan osapuolena lainkohdassa tarkoitetussa, ulosmittauksen mahdollistavassa keinotekoisessa järjestelyssä. Ne seikat, joihin A on oman valitusoikeutensa tueksi tässä asiassa vedonnut, riittävät osoittamaan, että auton ulosmittaus on voinut vaikuttaa haitallisesti hänen oikeuksiinsa.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että 8.10.2002 tapahtunut auton ulosmittaus on ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla koskenut myös A:n oikeutta. Hänellä on siten oikeus valittaa tästä ulosmittauksesta.

B:n valitusoikeus

16. B on oman valitusoikeutensa tueksi vedonnut niihin haitallisiin seurauksiin, joita hänelle on ulosmittauksesta aiheutunut tai mahdollisesti tulee aiheutumaan. Hän on viitannut asemaansa sekä J GmbH:n yhtiömiehenä että auton tosiasiallisena haltijana. Hän on myös kertonut joutuneensa Saksassa rangaistusuhan alaiseksi, kun auto on ulosmittauksen takia jäänyt Suomeen.

17. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, ettei B ole asiassa ulosmittausvelallinen eikä hän ole edes väittänyt itse omistavansa ulosmitattua autoa. Hänen mahdollinen valitusoikeutensa riippuu siitä, onko hän muuten saattanut uskottavaksi, että ulosmittaus koskee myös hänen oikeuttaan ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

18. Siltä osin kuin B:n valitusoikeutensa tueksi esittämät perusteet liittyvät hänen asemaansa J GmbH:n yhtiömiehenä tai auton tosiasiallisena haltijana, auton ulosmittauksesta hänelle mahdollisesti aiheutunut tai vastedes aiheutuva haitta on luonteeltaan vain välillistä. Kun yhtiöllä on auton väitettynä omistajana asiassa joka tapauksessa valitusoikeus, myös yhtiömiesten oikeudet tulevat muutoksenhaussa tätä kautta huomioon otetuiksi. Väitetty rangaistusuhka taas liittyy siihen, että auto on viety pois Saksasta, eikä siten johdu Suomessa tapahtuneesta ulosmittauksesta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät ne seikat, joihin B on valitusoikeutensa tueksi vedonnut, osoita, että auton ulosmittaus koskisi hänen oikeuttaan ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Pääasian tutkiminen Korkeimmassa oikeudessa

19. Korkein oikeus on edellä kerrotuin tavoin katsonut, että J GmbH:lla, jota siis tässä asiassa edustavat A ja B, ja A:lla on kummallakin oikeus valittaa ulosmittauksesta. Pääasia on ratkaistavissa siinä esitetyn kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Asianosaisilla on myös ollut tilaisuus lausua niistä seikoista, joihin pääasian osalta on vedottu. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa valituksen välittömästi tutkittavakseen.

Voidaanko auto ulosmitata A:n veloista?

20. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan J GmbH on ostanut puheena olevan auton 18.6.1998, jolloin se myös on rekisteröity yhtiön nimiin. Auton kauppahinta on 19.6.1998 päivätyn laskun mukaan ollut 97 440 Saksan markkaa. Auto on merkitty 19.6.1998 yhtiön kirjanpitoon sen omaisuutena. Yhtiön pankkitiliä koskevasta tiliotteesta ilmenee, että tilille on 24.6.1998 kirjautunut 97 797 Saksan markan määräinen haltijashekin nosto, joka tiliotteeseen tehdyn merkinnän mukaan koskee sanottua autoa. Näiden tietojen oikeellisuutta ei ole asiassa riitautettu.

21. Mainitun selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo riittävästi näytetyksi, että yhtiöllä on ollut taloudelliset edellytykset hankkia auto omilla varoillaan omistukseensa. Tähän selvitykseen nähden ei ole syytä epäillä, etteikö auto myös tosiasiassa olisi tarkoitettu ostaa yhtiön omistukseen. Asiassa on siten osoitettu, että auton omistaa yhtiö. Ei ole näytetty, että sen asema sivullisomistajana perustuisi ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun järjestelyyn. Näin ollen autoa ei olisi saanut mainitun lainkohdan perusteella ulosmitata A:n veloista.

Ulosmittausmenettelyn tila

22. Ulosottomiehen käräjäoikeuteen antaman lausunnon mukaan ulosmitattu auto on myyty pakkohuutokaupalla 15.11.2002. Tämän vuoksi asiassa on enää kysymys oikeudesta autosta kertyneeseen pakkohuutokauppahintaan.

23. Asiassa on epäselvää, jatkuuko J GmbH:n Saksassa aloitettu väliaikainen maksukyvyttömyysmenettely, ja mikä vaikutus menettelyllä on tässä vaiheessa yhtäältä yhtiön velkojien ja toisaalta A:n ja B:n välisessä suhteessa jaettaessa pakkohuutokauppahintaa. Asian selvittäminen kuuluu ulosottomiehen tehtäviin hänen jatkaessaan toimenpiteitään ulosottoasiassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan muutoin, paitsi siltä osin kuin B:n valitus on jätetty tutkimatta.

Ulosmittaus 8.10.2002 kumotaan. J GmbH osoitetaan valvomaan tämän päätöksen nojalla oikeutensa jaettaessa auton pakkohuutokauppahintaa. Ulosottomiehen on varoja jakaessaan asianmukaisesti varmistauduttava siitä, kenellä on oikeus käyttää J GmbH:n puhevaltaa niihin varoihin nähden, joita yhtiölle kauppahintaa jaettaessa mahdollisesti tilitetään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Gustav Bygglin. Esittelijä Kari Vesanen.